MITEN OLEN PÄÄTYNYT VALMENTAMAAN?

​Blogini perustuu paljon tietopohjaiseen kirjoitteluun, mutta mukana kulkee myös  elämäni sekä omat kokemukset. Haluan jakaa niitä teidän kanssa :)
 
Miten olen päätynyt valmentajaksi ja ylipäätään liikunta-alalle?
 
Innostus etenkin liikuntaa kohtaan on lähtenyt minulla lapsuudesta. Kotona meidän arki oli liikunnallista. Täysi-ikäisyys tuli ja sen mukana elämäntavat muuttuivat. Kaikesta sai päättää itse. Liikunta väheni ja huonot ravintovalinnat toistuivat päivästä toiseen. Elämäntyylini keräsi kiloja ja pari vuotta kesti hoksata, että ei näin. Olo oli huono ja fiilis liian raskas. 
 
En saanut enää iloa liikunnasta enkä löytänyt yksin keinoja ravitsemuksen korjaamiseen. Otin rohkeasti yhteyttä valmentajaan ja starttasin oman muutokseni. Tästä on jo vierähtänyt kymmenen vuotta. Valmennuksien kautta pääsin oppimaan todella paljon treenaamisesta ja ravinnosta. Innokkaana treenaajana jaksoin jatkuvasti myös perehtyä liikunta-alaan, vaikka silloin en vielä tiennyt päätyväni tähän pisteeseen.

​Sain muutettua omat elämäntapani tekemällä töitä asioiden eteen! Se ei ollut helppoa, mutta jos se olisi niin kaikki tekisivät niin! Muistan jo silloin, että minulla oli intoa jakaa fiilistä ja saada muut ihmiset ylittämään itsensä.  Kuusi vuotta harjoittelin, opettelin sekä kehityin valmentajieni kanssa ja näistä vuosista olen  kiitollinen. Sen jälkeen löysin uuden lajin nyrkkeilyn parista ja olin taas valmis tekemään töitä uuden tavoitteeni eteen, joka oli kehittyä nyrkkeilijänä. Tavoitteitani kohti kulkeminen ei ole todellakaan aina ollut nousukiitoa. Matkaan on mahtunut  paljon takapakkeja, virheitä sekä pettymyksiä, jotka ovat opettaneet todella paljon. Näistä vain harvemmin tulee puhuttua, vaikka elämää sekin on. 
 
Olen aloittanut nuoresta työn teon ja oppinut, että töitä on tehtävä eikä mitään saavuteta, jos ei ole valmis heittämään itseään peliin. Olen aina ollut yritteliäs ja lapsesta asti kehitin tuotteita, joilla saisin tienestiä rakkaaseen hevosharrastukseeni. Hajuvesitehtaani ei pyörinyt kovin hyvin ja kolmetoista vuotiaana sainkin luvan mennä kesätöihin. Ensimmäinen työni oli kitkeä Jyväskylän ruusupuskia ja muutaman vuoden päästä, kun nämä kesätyörahat malttoi jemmata oli palkintona ensimmäinen oma hevonen. Uskon täysin siihen, että kun on tarpeeksi kova tahtotila, niin olemme valmiita tekemään asioita saavuttaaksemme ne.

​Liikunta-alalle lähteminen oli hautunut viimeisen kymmenen vuotta takaraivossa. Liikunta-alan opiskelujen ohella työskentelin kirjanpitäjänä ja sitä kautta tutustuin yrittäjyyteen paremmin. Aloitin valmentamisen toisen työn ohella ja aloin varovasti kokeilemaan sipiäni. Aika nopeasti huomasin, että jos olen valmis tekemään paljon töitä sekä nöyrä, tunnollinen, aito ja innokas tulen varmasti saavuttamaan sen mitä haluan. Taas piti alkaa hommiin ;) 
 
Nyt takana on reilu kaksi vuotta täysipäiväistä yrittäjyyttä. Helppoa ei ole ollut ja vieläkin saanut huomata, että mikään asia ei ilmesty vain toivomalla. Täytyy jaksaa kehittyä, kouluttautua ja uskaltautua uusiin tilanteisiin jatkuvasti. Rakastan (useimmiten) yrittäjyyttä ja sitä, että saan koostaa työni monenlaisista osa-alueista liikunta-alalla. Nautin valmentamisesta ja saan seurata vierestä, kun asiakkaani kehittyvät ja saavuttavat omia haaveitaan.

Aina välillä meille tulee uskon puute itseemme, mutta uskalla olla rohkea. Ei voi saada, jos ei uskalla antaa. Oli meidän haaveet sitten minkälaisia vaan, niin väitän että ne vaativat töitä ja rohkeutta.  Uskon, että myös sinä pystyt siihen! 
 
Oikein ihanaa loppu viikkoa ja yrittäjien päivää <3 

​Tinu